Siis, ennen kuin sanotte mitään, olen siis aloittanut koko jutun uudestaan. Panostan tästä lähtien tekstiin ja tarinan kuviin. Pyydän ettette lähettä uudesta aloituksestani sen enempää kommenttia, mutta yritän siis uudestaan. Ja tarinaan!

 

Hei! Olen siis Sini Kaunola, ja tässä blogissa kerrotaan suvustani, Kaunoloista. Olen perhetavoitteinen, ja unelmoin kultavuosipäivästä jonkun mustahiuksisen, parrakkaan miehen kanssa.

Olen suht. normaali sim, olen rapu, ja luonteeni on 5 jokaisessa, aika klassista, myönnän.

Olen vasta muuttanut tänne, Isla Segundoksi tätä paikkaa nimittävät. Naapurustossa on käytetty koodia deleteallcharacters tai mikä onkaan, joten älkää ihmetelkö miksi täällä vaeltaa niin outoa sakkia. Syntynyt olen Stadissa, eli en tunne ketään. Yritän vain hankkia työn, miehen ja perheen, siinä tärkeimmät järjestyksessä. Minusta tänne muutto oli tarpeellista,muutenhan minusta olisi tullut täysin avuton citytyttö!

Tästä kaikki alkoi, pihatiestä, rahapuusta, suihkusta, kaukoputkesta, kirjahyllystä ja tulevaisuutta ajatellen mielenmuokkauspallosta. Kyllä minulla on myös WC, sohva, radio ja jääkaappi, mutta kuvassa olivat vain nuo. Jo nimestäkin sen kuulee, rakastan sinistä, enkä aio säästellä sitä tulevassa talossani. Huomatkaa pihatietä koristavat siniset kukat ja askelkivet. Kas! Päivän lehti tuli! Aion ottaa paraspalkkaisen ja kiehtovimman työn minkä löydän!

Ennen töitä minua tuli tervehtimään Brutus Viljanen, maailman viimeinen sim, jonka ottaisin aviopuolisokseni. Rikas kuulemma, mutta ei geenien osalta ainakaan!

Töitä sain sotilasuralta, se jotenkin kiinnosti, sillä yötyövuorojen avulla pääsen tutustumaan Segundon yöelämään nukahtamatta kesken kaiken! Ja ihan hyvä palkkakin: 360(?) simoleonia per päivä, tai no, yöhän se olikin. Mutta ketään ei varmaan kiinnosta katsella kun menen töihin, joten siitä en sanokkaan enempää. Stadiin oli mentävä, mies ei yleensä vain astele kotiovelle, ellei satu omaamaan mahtavaa koukkunenää tai treffikutsua.

Ei hyvin ala; naisia, koukkunokkia ja Kurjenkaula! Ja tässä oli vain pari sadasta simistä, mitä vastaan tuli! Repesin muuten kun näin Kurjenkaulan unelmat =D! Ja tuo nahkatakkihemmoko pääsi yliopistoon?? Ja ei kun kotiin, ei minulla koko yötä ole aikaa hortoilla kaupungin yökerhoilla!

No ei se unelmamies tullut... ainakaan suoraan, vaan ennustaja Harmaala! Hän on lähiseudun treffipalvelun ylläpitäjä, hän kai auttaa minua miehenhakuongelmissani, maksua vastaan, tietysti.

- Päivää, haluaisin miehen, joka olisi mustahiuksinen, parrakas, järkevästi pukeutunutut, hyvägeeninen ja että meillä olisi kolme salamaa. Tässä kaksituhatta, loput saatte kun olen nähnyt miehen. Sanoin. Voi, muistan sen yön aina!

Samassa ilmasta tupsahti miltei päälleni vain housuihin pukeutunut, tatuointeja täynnä oleva mies. Noo... Jos meillä synkkaa, hän saa ainakin ensi töikseen hankkia itselleen paidan! Mies esittäytyi Heikiksi. Hän kertoo olevansa todella varakas ja perhetavoitteinen. Mahtavaa! Sitä paitsi meillä on kolme salamaa! Ennustaja on todellakin ansainnut ne 3 000$, jotka lupasin hyvästä miehestä. Mutta katsotaan nyt, mihin tuo ehdokas johtaa!

-Hei Heikki, sähän olet aikas söde noiden tatskojes kanssa! Mitäs sanoisit, pidettäiskö tosi hauska ilta tääl mun kämpil, ja lähettäis sitte Stadille bilettää?

-Empä tiedä... Olen vähän ujoa luonnetta, enkä oikein ole koskaan tahtonut oppia bilettämään... Et sattuisi osaamaan puhua kirjakieltä?

-Joo... Tää Porimurre vaa istuu hauskasti suussa =D. Mutta ainahan biletyksen voi pois jättää. Sini yrittää selittää.

No, kyllähän Sini Heikin hurmasi, mutta pitkä matka on vielä avioon. Ystäviä he kuitenkin ovat. Ei sitä ensimmäisellä treffikerralla vielä paljon ehdi, mutta kun Sini sai puhelimen, hän ja Heikki tapailivat ainakin kerran viikossa! Ja tottahan se Heikki hänen luokseen muuttikin, kahden unelmatreffin jälkeen tuoden 55 000$ ja pari kamaa. Mahtavaa!

Tässä näkyy selvästi Heikin minulle hankkima auto ja pihatie. Ooh! Ruusukimppu! Voi kun joku osaakin olla kultainen! Olemme todellisia yökukkujia kumpainenkin. Hän oli lainvalvoja, josta kummastelin yöllisiä heräilytuokioita. Heikki on huomattu hyvin ujoksi Stadin pojaksi, joka syystä tai toisesta vihaa synnyinseutuaan.

Anteeksi, kuka olikaan ujo? Nyt Heikkikin meni jo liiallisuuksiin, emmehän ole edes puhuneet lapsista, ja on taas se aika kuusta. No, kaipa hän tietää mitä tekee (sori seinät). Hänkin näyttää pitävän sinisestä, sillä hän ei hangoitellut vastaan tapetoidessamme tai raahatessamme tavaroita ( paitsi lemmenlilluttimen kohdalla, sen takia hän jäi orvoksi.)

Tässä tonttimme koko komeudessaan! Tiedän, että teitä lukijoita ei kiinnosta kaukainen pikselipuuro, mutta muita kuvia tuolta ajalta ei oikein ollutkaan, sillä tulevaisuudesta tiedän, että talo kokee suuren muutoksen. Portaat johtavat tyhjyyteen, tai oikeastaan katolle. Ihmettelen, miksi Heikki välttämättä halusi kehdot...

Ihanaa! Nyt minulla on mies, talo, rahaa ja ylennyskin! Ja elämäni hymyilee muutenkin. Ei sitä ihan monet hanki ekana päivänä ylennystä! Tästä ei elämä parane!

MITÄÄH!?! Kukas tuo tyttö on olevinaan, ja mitä hän tekee tontillamme! Enkö riittänytkään Heikille, kun vasta tavattiin ja nyt jo toinen? Mitäs se sellainen peli on olevinaan?

Olin Heikille anteeksipyynnön velkaa, sillä sain huomata että se olikin vain viattomasti hänen työtoverinsa. Mutta ihmettelen vieläkin, miksi tuo tyttönen joka erehdyttävästi minua muistuttaa, tuli kävelemään tontille maha viimeisillään... Tästä lähtien pidän Heikkiä kaiken aikaa silmälläni.

Lähdimme erääseen Stadin suursuosittuun ravintolaan, sillä Heikki sai töistä liput, joilla söi siellä viikon ilmaiseksi. Voi kun söpöä tuo nykynuoriso, iloisia kun ei näy Kurjenkaulaakaan =D. Huoh, tuo olisi ollut söpö tulevaisuutta ja toisia sukupolvia ajatellen tuo mies, mutta varattu näyttää olevan <|3

Pyysimme pöydän jostakin kahdelle hengelle suunnatusta kohdasta, ruokamakumme vain on ihan erilainen; Haluaisin hodarit, hän salaattia pihvin kera. Yhtäkkiä Heikki työnsi mustan rasian eteeni, juuri kun tarjoilijakin tuli paikalle.

- Minullekko, Heikki? Voi ihanaa!

- Onko vastauksesi siis kyllä?

- No tottakai!

Heikkikosiheikkikosiheikkikosi! Ja tarjoilijatyttö tuli jotain taas söpöttämään. Salaisuudeksi jäi, ehdottiko hän mieheleni aurinkolomaa kanssaan vai aurinkoisia päiviä onniteleen?

Salaisuudeksi jää myös, mitä uusi osa tuo tullessaan, tuottivatko petibileet tulosta ja paljon muuta! Osa oli lyhyehkö, sillä täytyi mennä nukkumaan aika nopeasti, mutta seuraava on jo (ainakin hiukan) pidempi.